Uusi EU:n asetus ulkomaalaisten palauttamisesta

Äänestettiin EU:n neuvoston kanssa saavutetusta alustavasta sopimuksesta asetuksesta, joka koskee unionissa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamista. Sopimuksen solmivat parlamentin ja neuvoston neuvottelijat niin sanotussa kolmikantaneuvottelussa eli kolmen osapuolen neuvottelussa Euroopan komission kanssa. Täysistunnon hyväksynnän myötä parlamentin kanta ensimmäisessä käsittelyssä vastaa lain lopullista sanamuotoa. Asetus allekirjoitettiin 7. lokakuuta 2026, ja se julkaistiin 15. lokakuuta EU:n virallisessa lehdessä asetuksena (EU) 2026/2280. Esittelijänä toimi Malik Azmani (Renew).

Asetus korvaa vuonna 2008 annetun palauttamista koskevan direktiivin ja on suoraan sovellettavissa ilman, että sitä on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä. Poistumispakoisen henkilön säilöönotto saa kestää yhdessä jäsenvaltiossa enintään 12 kuukautta. Jos henkilö ei toimi yhteistyössä tai asiakirjoja ei ole saatavilla, pidätysaika voi olla enintään 24 kuukautta, ja poikkeustapauksissa enintään kuusi kuukautta lisää. Maahantulokielto on yleensä enintään kymmenen vuotta, perustelluissa tapauksissa jopa kaksikymmentä vuotta. Henkilöiden osalta, jotka muodostavat vakavan turvallisuusriskin, maahantulokielto voi poikkeustapauksissa olla voimassa määräämättömän ajan. Uutena mahdollisuutena on, että henkilöitä voidaan palauttaa myös kolmanteen maahan, josta he eivät ole kotoisin, jos EU:lla tai jäsenvaltiolla on kyseisen maan kanssa sopimus. Tällaisen sopimuksen on noudatettava kansainvälistä oikeutta, mukaan lukien palauttamiskiellon (non-refoulement) periaatetta. Ilman huoltajaa olevia alaikäisiä ei voida palauttaa kyseiseen maahan.

Sopimuksen puolesta äänesti 418 parlamentin jäsentä, vastaan 218 ja 30 pidättyi äänestämästä. EPP äänesti ylivoimaisella enemmistöllä puolesta (166/170). Se äänesti yhdessä ECR-, PfE- ja ESN-ryhmien kanssa, eli äärioikeiston kanssa, jonka edustajat äänestivät kaikki sopimuksen puolesta (77, 79 ja 26 ääntä). Äärioikeiston äänet eivät ratkaisseet tulosta: ilman niitä sopimuksella olisi ollut 236 ääntä puolesta ja 218 vastaan.

EPP:n, S&D:n, Renewin ja Greens/EFA:n eli pro-eurooppalaisen enemmistön sisällä ei ollut yksimielisyyttä. Varjoesittelijä François-Xavier Bellamy (EPP) luonnehti asetusta keskustelussa ”loppuksi useiden vuosikymmenien mittaiselle voimattomuudelle laittoman maahanmuuton suhteen” (ranskaksi sanottuna, käännettynä). S&D-ryhmä äänesti suurella enemmistöllä vastaan: 107 vastaan, 9 puolesta ja 11 pidättyi äänestämästä. Ryhmän vararaportööri Murielle Laurent (S&D) varoitti, että teksti ”avaa tien ilman huoltajaa olevien alaikäisten ja lapsiperheiden pidättämiselle” ja ”suosii palauttamista maihin, jotka eivät kunnioita perusoikeuksia” (ranskaksi). Greens/EFA-ryhmä äänesti ylivoimaisella enemmistöllä vastaan (44 vastaan, 2 puolesta). Vararaportööri Mélissa Camara (Greens/EFA) kutsui asetusta ”EPP:n ja äärioikeiston avoimesti tunnustetun yhteistyön hedelmäksi” (ranskaksi).

Raportoijan ryhmä Renew äänesti jakautuneesti: 37 puolesta, 20 vastaan, 12 pidättyi äänestämästä. Malik Azmani (Renew) totesi keskustelussa, että Eurooppa tarvitsee palautusjärjestelmän, joka on ”paitsi tehokas myös oikeudenmukainen”, ja hänen mukaansa teksti ”saavuttaa juuri tämän” (englanniksi). Myös Fabienne Keller (Renew) puhui Renew-ryhmän puolesta ja totesi, että ”tällaisen mekanismin hyväksymisen hyväksyminen äärioikeiston painostuksesta olisi tunnustus Euroopan epäonnistumisesta” (ranskaksi).

The Left, eli äärivasemmisto, äänesti yksimielisesti vastaan (43 ääntä).