Parlamentin toimeksianto EU:n talousarviosta vuosille 2028–2034

Monivuotinen rahoituskehys (MRK) on Euroopan unionin pitkän aikavälin talousarvio. Siinä määritellään unionin menojen enimmäismäärät seitsemäksi vuodeksi eteenpäin. Euroopan komissio on esittänyt ehdotuksen vuosille 2028–2034. Neuvosto hyväksyy MFP-asetuksen yksimielisesti, eikä parlamentti voi muuttaa sitä – se voi vain antaa tai evätä hyväksyntänsä.

Siksi parlamentti hyväksyy väliraportin (A10-0105/2026, menettely 2025/0571R(APP)). Siinä se esittää etukäteen, millä vaatimuksilla se ryhtyy neuvotteluihin neuvoston kanssa. Kyseessä on parlamentin neuvottelumandaatti, ei sopimus neuvoston kanssa eikä lopullinen hyväksyntä. Parlamentti äänestää itse monivuotisesta rahoituskehyksestä vasta, kun jäsenvaltiot ovat päässeet yksimielisyyteen sen sanamuodosta. Määrärahoista vastaava valiokunta (BUDG) on laatinut mietinnön, jonka yhteisraportoijina toimivat Siegfried Mureşan (EPP) ja Carla Tavares (S&D).

Päätöslauselman mukaan monivuotisen rahoituskehyksen kokonaismäärän on tarkoitus olla 1,27 % EU:n bruttokansantulosta (BKT). Tämän lisäksi on varattava erikseen, VFR:n enimmäismäärien ulkopuolella, 0,11 % GNI:stä NextGenerationEU-velan takaisinmaksuun. Päätöslauselmassa torjutaan budjetin renationalisointi sekä ”yksi suunnitelma jäsenvaltiota kohti” -lähestymistapa, jossa eri politiikat yhdistettäisiin yhdeksi kansalliseksi suunnitelmaksi. Siinä vaaditaan erillistä ja riittävää rahoitusta maatalouspolitiikalle (433,01 miljardia euroa nykyhinnoin), kalastukselle, alueelliselle yhteenkuuluvuudelle ja ESF+-rahastolle sekä lisärahoitusta turvapaikka- ja maahanmuuttoasioihin sekä rajaturvallisuuteen (38,04 miljardia euroa). Se haluaa vahvistaa Euroopan kilpailukykyrahastoa, Horisontti-Eurooppaa, CEF:ää ja Erasmus+-ohjelmaa. Ulkopolitiikassa se haluaa vahvistaa humanitaarista apua ja tukea Ukrainalle, mukaan lukien Ukrainan vararahasto. Se ehdottaa uutta luonnonkatastrofien solidaarisuusrahastoa, jonka määrärahat ovat 4 miljardia euroa vuodessa. Se vaatii myös uusia EU:n omia tuloja, joiden määrä olisi noin 60 miljardia euroa vuodessa ja joilla maksettaisiin NextGenerationEU-ohjelman velka ja rahoitettaisiin talousarvio.

Päätöslauselma hyväksyttiin äänin 370 puolesta, 201 vastaan ja 84 pidättyi äänestämästä. Kaikki neljä eurooppamyönteisen enemmistön ryhmää äänestivät puolesta. EPP (143 puolesta, 13 vastaan, 8 pidättyi äänestämästä) ja S&D (116 puolesta, 8 vastaan, 2 pidättyi äänestämästä) johtivat mietintöä ja tukivat sitä suurella enemmistöllä. Myös Renew-ryhmä äänesti puolesta (54 puolesta, 7 vastaan, 10 pidättyi), mutta sillä oli neljästä ryhmästä eniten poikkeamia. Greens/EFA äänesti ainoana ryhmänä täysin yhtenäisesti: kaikki 46 jäsentä äänestivät puolesta. EPP:n ja äärioikeiston välistä yhteistyötä ei tässä äänestyksessä tapahtunut.

Äärioikeistolaiset ryhmät ECR, PfE ja ESN eivät tukeneet mietintöä, mutta ainoastaan ESN äänesti yhtenäisesti, ja koko ryhmä äänesti vastaan (27 ääntä). PfE äänesti pääosin vastaan (57 vastaan, 18 pidättyi äänestämästä). ECR jakautui kahteen yhtä suureen osaan: 35 parlamentin jäsentä äänesti vastaan, 35 pidättyi äänestämästä ja 5 äänesti puolesta. Äärivasemmistolainen The Left äänesti pääosin vastaan (3 puolesta, 32 vastaan, 8 pidättyi äänestämästä).

EPP:n, S&D:n tai Renew’n omaa kannanottoa juuri tästä äänestyksestä ei löytynyt. Heidän kantansa on se, miten he äänestivät. S&D on pitkään pyrkinyt suurempaan budjettiin: Carla Tavares kutsui jo toukokuussa 2025 ryhmän verkkosivuilla nykyiseen monivuotiseen rahoituskehykseen sovellettavaa 1 prosentin BKT-rajaa ”lasikattoksi”. Greens/EFA-ryhmän puolesta ryhmän budjettiasioista vastaava Rasmus Andresen otti kantaa äänestyspäivänä omalla henkilökohtaisella sivullaan, ei ryhmän verkkosivuilla: ”Jos todella haluamme, että EU pärjää Trumpin ja Putinin edessä, meidän on vahvistettava sitä” (käännös: Votemap). Uudeksi omaksi tulonlähteeksi hän ehdottaa suurille teknologiayrityksille määrättävää digitaaliveroa.