28. järjestelmä: yrityksiä koskevat verosäännöt koko EU:ssa

”28. järjestelmä” on nimitys yrityksille tarkoitetuille vapaaehtoisille, koko Euroopan kattaville säännöille. Yritys, joka haluaa toimia useissa EU-maissa, joutuu tekemisiin 27 erilaisen kansallisen järjestelmän kanssa; 28. järjestelmässä se voisi valita yhden sääntökokonaisuuden koko unionin alueelle. Komissio esitti 18. maaliskuuta 2026 ”EU Inc.” -asetusehdotuksen, jolla tämä kehys otetaan käyttöön yhtiöoikeuden alalla.

Päätöslauselman perusteluna mainitaan, että vuonna 2025 Euroopassa oli vain 331 niin sanottua ”yksisarvisyritystä” startup-yritysten joukossa, kun taas Yhdysvalloissa niitä oli 1 963.

Päätöslauselman on laatinut talous- ja raha-asioiden valiokunta (ECON), ja sen esittelijänä toimi Ľudovít Ódor (Renew). Kyseessä ei ole äänestys itse asetuksesta, vaan omasta aloitteesta tehty päätöslauselma, jossa tarkastellaan, miten 28. järjestelmään voitaisiin lisätä veroja. Päätöslauselmassa suhtaudutaan myönteisesti komission ehdotukseen, mutta siinä vaaditaan, että se olisi kunnianhimoinen myös verokysymyksissä, ja suositellaan moduulipohjaista lähestymistapaa: ensin yhtiöoikeus, myöhemmin niin sanottu veromoduuli.

Veromoduuliin osallistuvilla yrityksillä tulisi olla koko EU:ssa yhtenäinen konsolidoitu yhteisöveropohja, joka jaettaisiin jäsenvaltioiden kesken kaavan mukaan, jossa otetaan huomioon liikevaihto, työvoima ja aineelliset hyödykkeet. Verokannat jäsenvaltiot määrittäisivät edelleen itse. Arvonlisäveron osalta tekstissä vaaditaan yhtä EU-ALV-tunnusta ja yhteistä digitaalista portaalia, ei verokantojen yhtenäistämistä. Työntekijöiden osakeoptioiden tulisi olla pakollisia veromoduulissa. Aluksi moduulin tulisi koskea vain osaa yrityksistä, esimerkiksi rajat ylittäviä startup-yrityksiä ja nopeasti kasvavia yrityksiä.

Päätöslauselman mukaan 28. järjestelmä ei saa mahdollistaa työntekijöiden ja ammattiliittojen suojan kiertämistä, ja veromoduuliin tulisi olla pääsy vain yrityksillä, joilla on todellista taloudellista toimintaa EU:ssa. Moduulin ei tule johtaa postilaatikkoyritysten syntymiseen eikä siitä saa tulla ”verokauppaa”, eli alhaisimman verotuksen etsimistä, edistävää välinettä. Koska EU:n neuvosto päättää veroasioista yksimielisesti, päätöslauselmassa pidetään joillakin aloilla, kuten hallinnollisissa menettelyissä, välttämättömänä siirtymistä määräenemmistöpäätöksentekoon.

EPP, S&D, Renew ja Greens/EFA, eli eurooppamyönteinen enemmistö, äänestivät puolesta; heidän puhujansa painottivat kuitenkin keskustelussa eri asioita. Esittelijä Ódor suhtautui myönteisesti komission ehdotukseen, mutta hänen mielestään se ”ei ole riittävän kunnianhimoinen, koska se keskittyy pääasiassa osakeyhtiöoikeuteen”. Luděk Niedermayer (EPP) kehotti sekä parlamenttia että neuvostoa olemaan heikentämättä ehdotusta: ”vahvistakaa sitä ja hyväksykää se nopeasti”. René Repasi (S&D) totesi, että ”EU Inc.:stä on tultava laatumerkki, ei uusi polkumyyntiväline”. Kira Marie Peter-Hansen (Greens/EFA) varoitti, että Euroopan kilpailukykyä ”ei voida rakentaa veronkierron, heikompien standardien tai alaspäin suuntautuvan kilpailun varaan”. Lainaukset on käännetty, Repasin saksasta, muut englannista.

Ryhmittäin: EPP 149 puolesta, 4 vastaan, 7 pidättyi äänestämästä; S&D 98 puolesta, 1 vastaan, 8 pidättyi äänestämästä; Renew 63 puolesta, 4 vastaan; Greens/EFA 41 puolesta, 1 vastaan, 3 pidättyi äänestämästä. ECR, PfE ja ESN, eli äärioikeisto, äänestivät vastaan, eikä kukaan heistä äänestänyt puolesta: ECR 62 vastaan ja 2 pidättyi äänestämästä, PfE 63 vastaan ja 5 pidättyi äänestämästä, ESN 24 vastaan ja 1 pidättyi äänestämästä. EPP ei äänestänyt tässä äänestyksessä äärioikeuden kanssa. The Left, eli äärivasemmisto, jakautui: 12 puolesta, 19 vastaan, 5 pidättyi äänestämästä.