Kehitysyhteistyö ja laittoman maahanmuuton syyt

Euroopan parlamentin täysistunto hyväksyi päätöslauselman kehitysyhteistyövaliokunnan (DEVE) aloitteellisesta mietinnöstä. Mietinnässä käsitellään, miten EU:n kehitysyhteistyötä voitaisiin vahvistaa, jotta se auttaisi ratkaisemaan laittoman muuttoliikkeen ongelmia ja niiden syitä kumppanimaissa. Esityksen esittelijänä toimi Lukas Mandl (EPP). Päätöslauselman puolesta äänesti 344 parlamentin jäsentä, vastaan 237 ja 66 pidättyi äänestämästä. Aiemmin täysistunto hylkäsi ESN-ryhmän esittämän vaihtoehtoisen päätöslauselmaehdotuksen.

Päätöslauselma perustuu siihen, että muuttoliike ja kehitysyhteistyö ovat keskenään sidoksissa. Siinä kehotetaan komissiota ja jäsenvaltioita edistämään edelleen kehityksen kannalta suotuisaa politiikkojen yhtenäisyyttä muuttoliikepolitiikassaan ja noudattamaan samalla täysimääräisesti ihmisoikeuksia. Tekstin mukaan kehitysyhteistyön tulisi painottaa köyhyyden poistamista, eriarvoisuuden vähentämistä ja pitkäaikaisia investointeja kumppanimaiden tarpeiden mukaisesti. Kyse on koulutuksesta ja ammatillisesta koulutuksesta, ihmisarvoisista työpaikoista, maataloudesta, vedestä ja uusiutuvista energialähteistä.

Tekstissä vaaditaan ihmiskauppaa ja salakuljetusta vastaan taistelemista tiiviimmässä yhteistyössä kumppanimaiden kanssa. Samalla siinä toivotaan laillisia kanavia turvalliselle muuttoliikkeelle ja työvoiman liikkuvuudelle. Siinä huomautetaan, että tiukka rajavalvonta ilman vaihtoehtoisia laillisia reittejä muuttaa muuttoreittejä. Tällöin maahanmuuttajista tulee useammin salakuljetusverkostojen uhreja, ja he joutuvat kiristyksen ja väkivallan kohteeksi. Päätöslauselmassa muistutetaan myös, että EU:n ulkorajojen laittomien ylitysten määrä laski vuonna 2025 26 prosenttia lähes 178 000:een ja että suurin osa maahanmuuttajista saapuu Eurooppaan laillisesti.

Päätöslauselmassa ”kritisoidaan jyrkästi maailman johtavien avunantajien tekemiä rajuja leikkauksia viralliseen kehitysapuun”. Tekstissä ei mainita nimeltä, mitkä avunantajat ovat kyseessä. Päätöslauselmassa kehotetaan EU:ta ja sen jäsenvaltioita noudattamaan sitoumustaan osoittaa 0,7 % bruttokansantulosta viralliseen kehitysapuun.

S&D, Renew ja Greens/EFA, eli kolme neljästä pro-eurooppalaisen enemmistön ryhmästä, kannattivat päätöslauselmaa. S&D-ryhmällä oli 121 puoltavaa ääntä ja 5 pidättynyttä, Renew-ryhmällä 65 puoltavaa, 1 vastustava ja 2 pidättynyttä, ja Greens/EFA-ryhmällä kaikki 48 ääntä puoltavina. Ryhmien varaselostajina toimivat Marco Tarquinio (S&D), Abir Al-Sahlani (Renew) ja Erik Marquardt (Greens/EFA).

EPP-ryhmä äänesti jakautuneesti, vaikka mietinnön oli laatinut sen oma esittelijä: 104 parlamentin jäsentä äänesti puolesta, 32 vastaan ja 21 pidättyi äänestämästä. Vastaan äänesti 22 puolalaista EPP-jäsenparlamentaarikkoa, eli koko Puolan valtuuskunta yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, heidän joukossaan Kansalaiskoalition (KO) jäsenet. Lisäksi vastaan äänesti neljä Ranskan edustajaa, joiden joukossa oli Les Républicains -puolueen edustajia, kolme Slovenian edustajaa sekä yksi edustaja kussakin seuraavista maista: Bulgaria, Tanska ja Ruotsi. Äänestämättä jäi 18 EPP-ryhmän jäsentä Espanjasta, eli lähes koko Espanjan valtuuskunta, mukaan lukien Kansanpuolueen (PP) edustajat, sekä yksi edustaja kustakin seuraavista maista: Saksa, Ranska ja Slovakia.

PfE (kaikki 76 edustajaa) ja ESN (kaikki 24) äänestivät vastaan. ECR-ryhmä ei ollut yhtenäinen: 48 sen edustajaa äänesti vastaan, 27 pidättyi äänestämästä ja yksi äänesti puolesta. Äärioikeisto siis hylkäsi päätöslauselman, mutta ei yhtenäisenä blokkina. Myös äärivasemmisto The Left äänesti vastaan (42 vastaan, 2 pidättyi äänestämästä). EPP:n ja äärioikeiston välistä yhteistyötä ei tässä äänestyksessä syntynyt: 344 puolesta-äänestä 338 tuli eurooppamyönteiseltä enemmistöltä.