Jäteveden puhdistus ja lääkkeiden saatavuus

Tarkistettu kaupunkien jätevesien puhdistusta koskeva direktiivi tuli voimaan 1. tammikuuta 2025. Suurille jätevedenpuhdistamoille asetetaan velvoite ottaa käyttöön kvartäärinen puhdistus, eli lisävaihe, joka poistaa vedestä mikropollutantteja. Komission ja yhteisen tutkimuskeskuksen mukaan suurin osa näistä mikropollutanteista on peräisin lääkkeistä ja kosmetiikasta. Velvoite astuu voimaan asteittain joulukuusta 2033 joulukuuhun 2045, ja ”saastuttaja maksaa” -periaatteen mukaisesti vähintään 80 prosenttia kustannuksista on katettava lääke- ja kosmetiikkateollisuuden toimesta (ns. laajennettu valmistajan vastuu). Saksa ja Espanja ovat kuitenkin arvioineet kustannukset useita kertoja korkeammiksi kuin komissio.

Päätöslauselmassa kehotetaan komissiota laatimaan vuoden 2026 loppuun mennessä uusi vaikutustenarviointi, jossa tarkastellaan kustannuksia, vastuun jakautumisen eri toimialojen välillä sekä vaikutukset lääkkeiden saatavuuteen, ja ilmoittamaan jäsenvaltioille heinäkuun 2026 loppuun mennessä direktiivin tarjoamasta joustavuudesta. Kohdassa 9 vaaditaan puolestaan laajennetun valmistajan vastuun, neljännen puhdistuksen velvoitteiden ja niihin liittyvien taloudellisten velvoitteiden määräysten väliaikaista keskeyttämistä (”stop the clock”), kunnes tutkimus on valmis ja komissio on arvioinut sen johtopäätökset. Direktiivin kumoamista ei vaadita: 1 kohdassa toistetaan vahva tuki sen täytäntöönpanolle ”määräaikojen mukaisesti”, ja laajennettu valmistajan vastuu määritellään ”saastuttaja maksaa” -periaatteen tehokkaimmaksi välineeksi.

Aloitteena oli suullinen kysymys, jonka Oliver Schenk, Peter Liese ja Tomislav Sokol esittivät komissiolle EPP-ryhmän puolesta. Siihen liittyi yhdeksän päätöslauselmaehdotusta kahdeksalta ryhmältä. Äänestyksen pohjana oli yhteinen ehdotus, jonka allekirjoittivat Vlad Vasile-Voiculescu (Renew), Alessandra Moretti (S&D), Jutta Paulus (Greens/EFA) ja Per Clausen (The Left); EPP ei ollut allekirjoittajien joukossa. Ensin äänestettiin kymmenestä tarkistusehdotuksesta; yhdeksän niistä hyväksyttiin EPP:n, ECR:n, PfE:n ja ESN:n äänillä. Ne muokkasivat tekstiä siten, että siinä pyydettiin velvoitteiden lykkäämistä.

Päätöslauselma kokonaisuudessaan hyväksyttiin äänin 294 puolesta, 245 vastaan ja 28 pidättyi äänestämästä. EPP äänesti puolesta (135 puolesta, 1 vastaan, 4 pidättyi äänestämästä) yhdessä ECR:n (54 puolesta), PfE:n (51 puolesta) ja ESN:n (19 puolesta) kanssa. Ilman ECR:n, PfE:n ja ESN:n ääniä puolesta-äänten määrä olisi ollut 170 ja vastaan-äänten 231, joten päätöslauselma hyväksyttiin äärioikeiston äänien ansiosta. Kolme neljästä eurooppamyönteisen enemmistön ryhmästä äänesti sitä tekstiä vastaan, jonka alkuperäisen version ne itse olivat allekirjoittaneet: S&D (5 puolesta, 100 vastaan), Greens/EFA yksimielisesti (43 vastaan) ja enemmistöltään Renew (13 puolesta, 45 vastaan, 3 pidättyi äänestämästä). Myös The Left (38 ääntä), eli äärivasemmisto, äänesti yksimielisesti vastaan.

Jakautuminen oli nähtävissä jo 25. maaliskuuta 2026 käydyssä keskustelussa. Peter Liese (EPP) ehdotti: ”Otetaan ensin aikaa, vuoden pidentäminen.” Alessandra Moretti (S&D) piti valitettavana, että kansanpuolueet olivat niin tärkeässä ja herkässä asiassa ”päättäneet jälleen liittoutua äärioikeistopuolueiden kanssa”. Jutta Paulus (Greens/EFA) moitti lykkäystä kannattavia siitä, että he asettuvat ”saastuttaja maksaa” -periaatteen sijaan ”lääke- ja kosmetiikkateollisuuden puolelle”. Vlad Vasile-Voiculescu (Renew) korosti, että kestävä ja oikeudenmukainen politiikka on mahdollista vain ”tasapainolla […] ympäristönsuojelun ja lääkkeiden saatavuuden välillä”. Lainaukset on käännetty saksasta, italiasta ja romanian kielestä.