Taistelu monikansallista sortoa vastaan

Kansainvälinen sorto tarkoittaa sitä, että valtio ulottuu rajojensa yli ulkomailla asuviin ihmisiin – toisinajattelijoihin, toimittajiin, aktivisteihin tai diasporaan kuuluviin – sekä heidän perheisiinsä. Päätöslauselmassa se määritellään valtioiden, mukaan lukien autoritaaristen hallintojen, niihin liittyvien tahojen ja niiden välittäjien tahallisiksi teoiksi tai uhkailuksi, joiden tarkoituksena on pelotella, vaientaa, hallita tai muuten vahingoittaa näitä ihmisiä. Tekstissä viitataan Freedom Housen tutkimukseen: kansainväliset sortotoimet uhkaavat arviolta 3,5 miljoonaa ihmistä, tapauksia on dokumentoitu yli 100 maassa, ja vuosina 2014–2025 järjestö on kirjannut 1 375 suoraa fyysistä väkivaltatapausta 107 maassa.

Päätöslauselmassa nimetään pääasiallisiksi tekijöiksi sekä Euroopassa että maailmanlaajuisesti Venäjä, Kiina, Iran ja Valko-Venäjä. Tekstin mukaan Venäjä kuuluu maailman aggressiivisimpiin tekijöihin ja on vastuussa EU:ssa dokumentoitujen tapauksien suurimmasta määrästä kaikista alkuperämaista. Se turvautuu murhiin, murhayrityksiin, sieppauksiin ja kiristykseen, uhkailee jopa EU:n lainsäätäjiä ja käyttää välittäjäjoukkoja, kuten Wagner-ryhmää ja tšetšeeniläisiä kuolemanpartioita. Valko-Venäjä harjoittaa sortoa huolestuttavassa laajuudessa, jopa EU:n alueella, ja väärinkäyttää Interpolin punaisia ilmoituksia hyökkäyksiin maanpaossa olevia poliittisia vastustajia vastaan. Päätöslauselman mukaan Kiina on vastuussa maailman monimutkaisimmasta ja järjestelmällisimmästä kansainvälisestä sortokampanjasta. Tekstin mukaan ihmisoikeusaktivistien raporteista käy ilmi, että se ylläpitää Euroopan alueella salaisia poliisiasemia ilman laillista perustaa. Iran on jo pitkään vainonnut ulkomailla olevia henkilöitä, joita se pitää vastustajinaan, ja harjoittanut sortotoimia EU:n alueella. Operaatioita ohjataan valtion korkeimmalta tasolta, ja niitä toteuttavat tiedusteluministeriö ja islamilaiset vallankumouskaartit. Euroopan alueella on dokumentoitu suunniteltuja murhia ja oppositiojohtajien sieppauksia.

Päätöslauselmassa vaaditaan, että komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto perustavat yhdessä Europolin kanssa EU:n mekanismin, jonka avulla kerätään tietoja, seurataan ja raportoidaan rajat ylittävistä sortotoimista. Neuvoston on nimitettävä koordinaattori näiden torjumiseksi. Komission on otettava käyttöön EU:n valitusmekanismi väärinkäytettyjä Interpolin punaisia ilmoituksia vastaan. Jäsenvaltioiden on tarkastettava ja tarvittaessa peruutettava ”kultaiset viisumit” henkilöiltä, joilla on yhteyksiä sortotoimia harjoittaviin hallintoihin. Rikoksentekijät on arvioitava järjestelmällisesti, jotta heidät voidaan lisätä EU:n ihmisoikeuksia koskevan maailmanlaajuisen pakotejärjestelmän luetteloon.

Ulkosuhteiden valiokunnan mietinnön laati esittelijä Hannah Neumann (Vihreät/EFA). Ryhmänsä lehdistötiedotteessa hän totesi: ”Autoritaariset hallinnot eivät enää yritä vaientaa kriitikoita vain kotimaassaan. Ne seuraavat heitä, uhkailevat heitä ja hyökkäävät heidän kimppuunsa täällä Euroopassa, usein yhteistyössä järjestäytyneen rikollisuuden kanssa.” (käännetty englannista)

Mietintö hyväksyttiin äänin 434 puolesta, 128 vastaan ja 104 tyhjää. EPP (169 puolesta, 1 pidättyi), S&D (126 puolesta), Renew (68 puolesta) ja Greens/EFA (46 puolesta, 2 pidättyi) kannattivat sitä ylivoimaisella enemmistöllä; Eurooppa-myönteinen enemmistö oli yksimielinen.

PfE (73 vastaan, 6 pidättyi äänestämästä) ja ESN (25 vastaan) äänestivät vastaan. ECR pidättyi suurelta osin äänestämästä: 58 sen edustajaa pidättyi äänestämästä, 11 äänesti vastaan ja 8 puolesta. Äärioikeisto ei siis ollut yksimielisesti vastaan. Myös äärivasemmisto (The Left) pidättyi pääosin äänestämästä: 31 pidättyi, 13 äänesti puolesta eikä kukaan vastaan.