Arvonlisäveropetosten torjunta ja EU:n talousarvion suojelu

Päätöslauselman on laatinut omasta aloitteestaan budjettivalvontavaliokunta (CONT), ja esittelijänä toimi Ondřej Knotek (PfE). Kyseessä on ei-lainsäädännöllinen teksti: se ei sinänsä muuta mitään, vaan esittää vaatimuksia pääasiassa komissiolle ja jäsenvaltioille. Siinä kehotetaan komissiota muun muassa täydentämään Euroopan petostentorjunnan rakenteen uudelleentarkastelua konkreettisella lainsäädäntöpaketilla.

Päätöslauselman mukaan arvonlisävero on merkittävä tulonlähde myös unionille: se muodosti vuonna 2024 noin 15 % EU:n budjetista, eli 23 miljardia euroa. Tekstissä esitetään, että arvonlisäverotulojen menetys koko EU:ssa on arviolta 128 miljardia euroa; pelkästään karusellihuijaukset maksavat EU:lle arviolta 12,5–32,8 miljardia euroa vuodessa. Niissä niin sanottu kadonnut kauppias kerää arvonlisäveron ja katoaa ennen kuin maksaa sen.

Päätöslauselmassa vaaditaan unionilta ja jäsenvaltioilta tiiviimpää yhteistyötä hallintoviranomaisten, oikeusviranomaisten ja poliisin välillä sekä monenvälistä järjestelmää, joka varoittaisi karusellihuijauksista ajoissa. Päätöslauselmassa kehotetaan komissiota alentamaan 10 miljoonan euron rajaa taloudellisten etujen suojelua koskevassa direktiivissä (PIF). Siinä suhtaudutaan myönteisesti toukokuussa 2026 saavutettuun yleiseen sopimukseen, joka koskee Euroopan syyttäjäviraston (EPPO) ja OLAF:n suoraa pääsyä arvonlisäverotietojen vaihtojärjestelmään (VIES). Se toteaa huolestuneena, että OLAF:n osuus Euroopan syyttäjäviraston (EPPO) saamista vihjeistä on alle 1 prosenttia. Päätöslauselman mukaan valmisteltavan lainsäädännön on varmistettava, että molempien virastojen toiminta todella täydentää toisiaan.

Se kehottaa lisäksi komissiota laatimaan säännöt, joiden mukaan EPPO:n tutkimusten seurauksena takavarikoidut varat ja omaisuus palautettaisiin ainakin osittain EU:n talousarvioon. Tällä hetkellä nämä varat menevät kyseisen valtion valtionkassaan. Se kehottaa komissiota myös arvioimaan ennalta pyörivien petosten riskiä EU:n päästökauppajärjestelmän toisessa vaiheessa (ETS2). Se muistuttaa, että alkuperäinen EU:n päästökauppajärjestelmä (EU ETS) oli vuosina 2008–2009 petosten väline, jonka arvioidut tappiot olivat noin 5 miljardia euroa.

Päätöslauselma hyväksyttiin äänin 357 puolesta, 274 vastaan ja 31 tyhjää, ECR- ja PfE-ryhmien äänien ansiosta. EPP äänesti puolesta (164 puolesta, 0 vastaan, 4 pidättyi äänestämästä), samoin kuin ECR (76 puolesta) ja PfE (80 puolesta). S&D (7 puolesta, 123 vastaan), Renew (5 puolesta, 64 vastaan, 4 pidättyi äänestämästä) ja Greens/EFA (2 puolesta, 46 vastaan) äänestivät ylivoimaisella enemmistöllä vastaan. Eurooppamyönteinen enemmistö siis hajosi: EPP oli vastakkain kolmen muun ryhmän kanssa. Ilman ECR:n ja PfE:n 156 ääntä tulos olisi ollut 201 puolesta ja 274 vastaan, eikä päätöslauselmaa olisi hyväksytty. ESN pidättyi suurelta osin äänestämästä (16 jäsentä, 4 äänesti puolesta, 1 vastaan). The Left äänesti vastaan (1 puolesta, 36 vastaan, 4 pidättyi äänestämästä).