Valtuutus digitaalista euroa koskeviin neuvotteluihin

Digitaalinen euro on tarkoitus olla uudenlainen euron muoto. Kyseessä on keskuspankin liikkeeseen laskemat digitaaliset rahat, joita sekä tavalliset kansalaiset että kaupat voivat käyttää ja joiden on tarkoitus täydentää käteistä, ei korvata sitä. Euroopan komissio esitti asetusehdotuksen kesäkuussa 2023. Euroopan parlamentissa asiaa käsittelee talous- ja raha-asioiden valiokunta (ECON), ja esittelijänä toimii Fernando Navarrete Rojas (EPP).

Tällä kertaa äänestystä ei järjestetty itse asetuksesta, vaan neuvottelumandaatista. ECON-valiokunta hyväksyi mietintönsä 23. kesäkuuta 2026. Samalla se päätti, että sen neuvottelijoiden on aloitettava neuvottelut EU:n neuvoston kanssa, jossa jäsenvaltioiden hallitusten edustajat kokoontuvat, jo ennen ensimmäistä käsittelyä täysistunnossa. Parlamentin työjärjestys (72 §) sallii tämän. Jos kuitenkin jokin poliittinen ryhmä tai riittävä määrä jäseniä esittää vastalauseen valiokunnan päätöksestä, asiasta päättää koko täysistunto. Vastalauseen esitti PfE-ryhmä. Mandaatin hyväksymisen jälkeen esittelijän johtama ryhmä siirtyy neuvotteluihin valiokunnan hyväksymän tekstin pohjalta. Kyseessä ei siis ole kanta, jota täysistunto olisi aiemmin muokannut tarkistusehdotuksilla.

Mandaatin puolesta äänesti 416 parlamentin jäsentä, 169 oli vastaan ja 22 pidättyi äänestämästä. EPP-, S&D-, Renew- ja Greens/EFA-ryhmät, eli eurooppamyönteinen enemmistö, äänestivät puolesta. S&D (111 ääntä) ja Greens/EFA (48) äänestivät yksimielisesti. Renew-ryhmästä 61 parlamentin jäsentä äänesti puolesta ja 4 vastaan. EPP-ryhmästä, josta esittelijä on kotoisin, 136 parlamentin jäsentä äänesti puolesta, 9 vastaan ja 19 pidättyi äänestämästä. Myös The Left, eli äärivasemmisto, äänesti enemmistöltään puolesta (34 puolesta, 2 vastaan). PfE (68) ja ESN (25) äänestivät yksimielisesti vastaan. ECR:n äänet jakautuivat: 20 sen edustajaa äänesti puolesta, 43 vastaan ja 2 pidättyi äänestämästä. EPP ei tällä kertaa äänestänyt ECR:n, PfE:n ja ESN:n eli äärioikeiston kanssa, vaan muun eurooppamyönteisen enemmistön kanssa.

Neuvottelijoiden neuvottelupöytään tuomat näkökohdat on koottu Euroopan parlamentin lainsäädäntövalvontayksikön (OEIL) viralliseen yhteenvetoon valiokunnan mietinnöstä. Euroopan keskuspankilla on yksinoikeus laskea liikkeeseen digitaalinen euro. Sen voivat laskea liikkeeseen sekä Euroopan keskuspankki että kansalliset keskuspankit. Liikkeeseenlaskun hyväksymisen jälkeen on oltava vähintään 24 kuukauden käynnistysvaihe ja ennen ensimmäistä liikkeeseenlaskua kokeilukäyttö todellisessa ympäristössä. Jäsenvaltioiden velvollisuus varmistaa käteisrahan saatavuus säilyy. Tietosuoja perustuu GDPR:ään, tietojen minimointiin ja ”privacy by design” -periaatteeseen. EKP:llä ei saa olla pääsyä mihinkään tietoihin, joiden perusteella tietty henkilö voitaisiin tunnistaa, eikä tietoja saa luovuttaa laittomasti kolmansien maiden viranomaisille. Suurin osa yrityksistä olisi velvollinen hyväksymään digitaalisen euron. Poikkeuksen muodostavat itsenäiset ammatinharjoittajat sekä pienet ja mikroyritykset, jotka eivät hyväksy muita digitaalisia maksutapoja. Perusmaksupalvelujen on oltava maksuttomia, eikä palveluntarjoajien saa kiertää tätä velvoitetta tilinpito- tai käyttämättömyysmaksuilla. Digitaalisen euron hallussapitoa rajoitetaan ylärajalla. Komissio ehdottaa sen suuruutta EKP:n suosituksen perusteella, ja sitä tarkistetaan vähintään kerran kahdessa vuodessa.

Esittelijä Fernando Navarrete Rojas (EPP) totesi keskustelussa (espanjaksi, käännös): ”Tämä paketti suojaa käteistä enemmän kuin koskaan aiemmin EU:n lainsäädännössä ja tarjoaa lisäksi digitaalisen euron: uuden vaihtoehdon, ei velvollisuutta.” Gilles Boyer (Renew) totesi (ranskaksi, käännettynä): ”Olemme nykyään liian riippuvaisia ei-eurooppalaisista maksuvälineistä, erityisesti amerikkalaisista, ja tämän riippuvuuden on loputtava.” Nikos Papandreou (S&D) sanoi (englanniksi, käännettynä): ”Digitaalinen euro vastaa yksinkertaiseen kysymykseen: kenen on hallittava Euroopan taloudellista tulevaisuutta? Vastaus on: Euroopan.”

Seuraavaksi: parlamentin neuvottelijat etsivät kompromissitekstiä neuvoston kanssa niin sanotussa kolmikantaneuvottelussa. Jos osapuolet pääsevät sopimukseen, lopullinen teksti menee täysistuntoon ainoaan vahvistavaan äänestykseen. Perinteinen ensimmäinen käsittely, johon liittyy tarkistusehdotuksia, jää siten pois.