Hiilineutraalin maatalouden sertifiointimenetelmät

Asetuksella (EU) 2024/3012 otettiin EU:ssa käyttöön puitteet hiilen poistamisen ja hiiliviljelyn sertifioinnille. Hiiliviljelyllä tarkoitetaan maataloutta, jonka tarkoituksena on sitoa hiiltä maaperään ja maisemaan, esimerkiksi maaperän hoitoa, turvesoiden ja kosteikkojen ennallistamista tai metsittämistä. Sertifikaatin on tarkoitus todistaa, että hiilen sitominen on todella tapahtunut ja missä määrin. Komissio on määrittänyt laskentatavat ja todentamismenetelmät siirretyn toimivallan nojalla annetulla asetuksella C(2026)4666.

Komissio hyväksyy tällaisen säädöksen itse, mutta Euroopan parlamentti voi estää sen esittämällä vastalauseen. Vastalauseen on saatava tukea ehdottomalta enemmistöltä kaikista parlamentin jäsenistä, eli vähintään 361 puoltavaa ääntä, riippumatta siitä, kuinka monta jäsentä äänestää vastaan. Jos vastalause ei saavuta tätä rajaa, säädös voi tulla voimaan.

Vastalauseen jättivät ryhmiensä puolesta Tiemo Wölken (S&D), Michael Bloss (Greens/EFA) ja Martin Günther (The Left). Heidän mukaansa menetelmissä ei oteta huomioon suoria eikä epäsuoria kasvihuonekaasupäästöjä koko toiminta-ajan ajalta, mukaan lukien epäsuora maankäytön muutos. Esityksen tekijät katsovat tämän olevan ristiriidassa asetuksen 2024/3012 valtuutuksen kanssa ja sääntöjen olevan lievempiä kuin mitä Pariisin sopimuksen 6 artiklan 4 kohdan mukainen mekanismi edellyttää. He moittivat myös sitä, että olemassa oleville hankkeille on myönnetty poikkeus taloudellisen lisäarvon testistä. Sertifioinnista saatavat tulot voivat siten kohdistua myös hankkeisiin, jotka olisi toteutettu ilman sertifiointia. Heidän mielestään puuttuu myös yleisen käytännön testaus. Esittäjien mukaan vararahaston riskikorkot ovat epätavallisen alhaiset (15 prosentin yläraja mineraalimailla). Turvemaiden osalta riskiä ei heidän mukaansa arvioida lainkaan, eikä niiden uudelleenvedennysmenetelmässä ole vastuumekanismia siltä varalta, että varastoitunut hiili vapautuu uudelleen. He toteavat lisäksi, että menetelmissä ei ole takeita maaspekulaatiota vastaan. He viittaavat tässä yhteydessä Euroopan ilmastonmuutosta käsittelevän tieteellisen neuvoa-antavan neuvoston varoitukseen liiallisesta luottamuksesta CO2:n väliaikaiseen poistamiseen.

Vastalause hylättiin: puolesta äänesti 199 parlamentin jäsentä, vastaan 407 ja 45 pidättyi äänestämästä. EPP-ryhmä oli neljää jäsentä lukuun ottamatta vastaan (166 vastaan, 4 puolesta), ja myös Renew-ryhmä oli vastaan (59 vastaan, 13 puolesta). Greens/EFA-ryhmä tuki vastalausetta 47 äänellä, yksi jäsen pidättyi äänestämästä. S&D-ryhmä kannatti enemmistönä, mutta oli neljästä ryhmästä vähiten yhtenäinen: 92 puolesta, 24 vastaan, 7 pidättyi äänestämästä. Eurooppamyönteinen enemmistö siis hajosi, eikä yhteistä kantaa tässä asiassa löytynyt. S&D ja Greens/EFA halusivat estää säädöksen hyväksymisen, EPP ja Renew eivät.

EPP ja Renew äänestivät vastalausetta vastaan yhdessä ECR:n (70 vastaan, 4 puolesta), PfE:n (51 vastaan, 28 pidättyi äänestämästä) ja ESN:n (20 vastaan, 1 pidättyi äänestämästä) kanssa. PfE:n ryhmässä yli kolmasosa äänestäjistä pidättyi äänestämästä, joten äärioikeisto ei äänestänyt yhtenäisenä blokkina. The Left, eli äärivasemmisto, tuki vastalausetta (37 puolesta, 1 pidättyi äänestämästä).

Äärioikeiston äänet eivät ratkaisseet lopputulosta. Ilman niitä vastalauseelle olisi jäänyt 195 ääntä, mikä on selvästi alle 361 äänen rajan. Ratkaisevaa oli se, että EPP ja Renew eivät tukeneet sitä. Komission säädöstä ei siis estetty, ja se voi tulla voimaan.