Rahoitusalan verot ja rahoituspalvelujen arvonlisävero

Päätöslauselma perustuu Matthias Eckeen (S&D) talous- ja raha-asioiden valiokunnan (ECON) puolesta laatimaan mietintöön. Kyseessä on oma-aloitteinen, ei-lainsäädäntöluonteinen mietintö: se ei muuta eikä ota käyttöön mitään säädöstä, vaan kehottaa komissiota jatkamaan työtään.

Päätöslauselman mukaan jäsenvaltiot ottivat käyttöön 91 finanssialan veroa suuren finanssikriisin jälkeen. Tämä on johtanut erittäin hajanaiseen verotuskenttään, joka lisää toiminta- ja hallintokustannuksia, estää rahoituspalvelujen tarjoajia laajentumasta rajojen yli ja heikentää unionin säästö- ja investointitavoitteita. Päätöslauselmassa kehotetaan komissiota täyttämään sitoumuksensa ehdottaa innovatiivisia ratkaisuja alan verotukseen ja varoitetaan samalla, että yksinkertaistaminen ei saa johtaa sääntelyn purkamiseen eikä kilpailuun mahdollisimman alhaisista verotustasoista.

Rahoituspalvelut ovat olleet arvonlisäverovapaita vuodesta 1977 lähtien; päätöslauselman mukaan teknologinen kehitys voisi nykyään ratkaista niiden verotuksen alkuperäiset tekniset esteet. Vapautuksella on kääntöpuoli: rahoituslaitokset eivät voi vähentää itse maksamaansa arvonlisäveroa, jolloin syntyy ns. palautumaton arvonlisävero. Päätöslauselmassa katsotaan, että nykytilanne johtaa jatkuviin markkinahäiriöihin, voi heikentää läpinäkyvyyttä ja lisää asiakkaiden kustannuksia. Siinä kehotetaan komissiota tarkastelemaan järjestelmän vaikutuksia, julkaisemaan analyysin ja harkitsemaan ratkaisuvaihtoehtoja. Mahdollisessa muutoksessa on arvioitava huolellisesti vaikutukset pienkuluttajiin, erityisesti matala- ja keskituloisille kotitalouksille, ja vältettävä kaikenlaisia ylimääräisiä kokonaiskustannuksia.

Päätöslauselmassa muistutetaan myös parlamentin, neuvoston ja komission vuonna 2020 tekemästä sopimuksesta uusista omista tuloista, mukaan lukien finanssitransaktiovero, ja panee merkille, että komissio ilmoitti vuoden 2026 työohjelmassaan peruuttavansa ehdotuksensa kyseisestä verosta, koska neuvostossa ei saavutettu riittävää edistystä.

Kohdasta ei käyty erillistä keskustelua täysistunnossa, vaan esittelijä Matthias Ecke (S&D) piti vain lyhyen puheenvuoron ennen äänestystä. Hän totesi (käännetty englannista): ”Emme voi jatkaa näin. Se ei ole kestävää. Rahoitussektorin verotusjärjestelmämme kaipaa uudistusta. (…) Rahoituspalvelujen arvonlisäverovapaus juontaa juurensa vuodesta 1977. Siitä on kulunut lähes 50 vuotta, ja se suunniteltiin täysin erilaiselle rahoitusjärjestelmälle. Nykyään se aiheuttaa vääristymiä ja heikentää yhtenäismarkkinoitamme. (…) Odotan, että komissio arvioi myös sitä roolia, jonka finanssitransaktiovero ja yllätysvoittoverot voivat tällaisessa kehyksessä täyttää.”

Päätöslauselma hyväksyttiin äänin 418 puolesta, 152 vastaan ja 85 tyhjää. Sitä kannattivat EPP (157 puolesta, 10 vastaan, 7 pidättyi), S&D (123 puolesta, 4 pidättyi), Renew (74 puolesta) ja Greens/EFA (48 puolesta), eli kaikki neljä eurooppamyönteisen enemmistön ryhmää.

PfE äänesti pääosin vastaan (62 vastaan, 12 puolesta), ESN oli kokonaisuudessaan vastaan (25 ääntä). ECR äänesti vastaan: 41 parlamentin jäsentä äänesti vastaan, 32 pidättyi äänestämästä eikä kukaan äänestänyt puolesta. Koko äärioikeus ei kuitenkaan vastustanut päätöslauselmaa, sillä 12 PfE-ryhmän jäsentä äänesti sen puolesta. EPP ei äänestänyt äärioikeuden kanssa. The Left, eli äärivasemmisto, pidättyi pääosin äänestämästä (25 pidättyi, 4 vastaan, 2 puolesta).