Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan pääsuuntaukset

EU:n neuvosto hyväksyy työllisyyspolitiikan päälinjaukset päätöksellään. Ne määrittelevät, mihin suuntaan jäsenvaltioiden tulisi työllisyyspolitiikassaan edetä. Ehdotuksen esittää komissio, ja nykyisen ehdotuksen numero on COM(2026)0510. Parlamentti ei osallistu päätöksentekoon päälinjoista. Kyseessä on EU:n toimintasopimuksen 148 artiklan 2 kohdan mukainen kuuleminen: neuvoston on kuultava parlamenttia, mutta parlamentin muutosehdotukset eivät sido neuvostoa oikeudellisesti, ja neuvosto hyväksyy lopullisen tekstin itse. Päätöslauselma on siis kannanotto, ei valmis säädös.

Mietinnön laati työllisyys- ja sosiaalivaliokunnassa (EMPL) esittelijä Li Andersson (Vasemmisto, Suomi). Vararaportoijia oli kaikissa neljässä proeurooppalaisen enemmistön ryhmässä.

Päätöslauselma hyväksyttiin äänin 434 puolesta, 212 vastaan ja 23 tyhjää. EPP äänesti suurella enemmistöllä puolesta (157 puolesta, 12 vastaan, 1 pidättyi), S&D ylivoimaisella enemmistöllä puolesta (124 puolesta, 2 vastaan, 4 pidättyi). Näistä neljästä ryhmästä Renew oli vähiten yhtenäinen: ehdotuksen puolesta annettiin 55 ääntä, vastaan 16 ja 3 pidättyi äänestämästä. Greens/EFA äänesti yksimielisesti puolesta, kaikki 46 äänestäjää. Myös äärivasemmisto The Left äänesti puolesta (39 puolesta, 4 pidättyi äänestämästä).

Epäpuolueelliset ryhmät vastustivat ehdotusta: ECR-ryhmä antoi 75 ääntä vastaan ja 1 pidättyi äänestämästä, PfE-ryhmä antoi 73 ääntä vastaan ja 7 pidättyi äänestämästä sekä ESN-ryhmä antoi kaikki 24 ääntä vastaan. EPP-ryhmä ei liittynyt heidän joukkoonsa tässä äänestyksessä.

Hyväksytty teksti sisältää 33 tarkistusta komission tekstiin ja muuttaa suurinta osaa itse päälinjauksista. Tärkeimmät muutokset ovat seuraavat.

Työn laatu. Pätevän työvoiman tavoitteeseen on lisätty laadukkaat työpaikat ja työolojen parantaminen. Teksti viittaa kohtuullista vähimmäispalkkaa koskevaan direktiiviin (EU) 2022/2041 sekä palkkauksen läpinäkyvyyttä ja miesten ja naisten palkkatasa-arvoa koskevaan direktiiviin (EU) 2023/970. Siinä vaaditaan, että jäsenvaltiot saattavat ne täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Asuminen. Pääsy ihmisarvoiseen, kestävään ja kohtuuhintaiseen asumiseen, mukaan lukien julkinen ja sosiaalinen asuminen, lasketaan nyt tasa-arvoisten mahdollisuuksien ehtoihin. Pääasiallisen asunnon menettäminen ulosmittauksen seurauksena tulisi olla viimeinen keino. Kodittomuuden osalta tekstissä edistetään ”housing first” -periaatetta.

Köyhyys ja eläkkeet. EU:n vuoden 2030 tavoitteiden lisäksi on lisätty tavoite poistaa köyhyys vuoteen 2035 mennessä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä yksinhuoltajaperheisiin, joissa huoltajana on useimmiten nainen, sekä ikääntyneisiin naisiin, maahanmuuttajanaisiin ja vammaisiin naisiin. Eläkkeiden osalta tekstissä pyritään kaventamaan naisten ja miesten eläkkeiden välistä eroa muun muassa ottamalla huomioon äitiys- ja vanhempainvapaa sekä varmistamaan, että eläkkeet ovat köyhyysrajan yläpuolella.

Ilmasto ja yhteenkuuluvuus. Tekstissä viitataan oikeudenmukaisen siirtymän rahastoon ja tulevaan monivuotiseen rahoituskehykseen. Sen tavoitteena on suojella työntekijöitä ilmastoriskeiltä, kuten helleaalloilta ja tulvilta, sekä ottaa vammaiset ja romanit mukaan rahastojen hyödyntämiseen. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari kuvataan ”sosiaaliseksi suojaksi”.

Uudessa johdantokohdassa muistutetaan, että parlamentti on jo vuosien 2015, 2018, 2020, 2022, 2024 ja 2025 päätöslauselmissaan, että se osallistuisi päälinjausten määrittelyyn tasavertaisesti neuvoston kanssa.

Päätöslauselmassa kehotetaan komissiota muokkaamaan ehdotusta tarkistusten mukaisesti. Neuvostoa pyydetään ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa hyväksytystä tekstistä, ja kuulemaan parlamenttia uudelleen, jos se muuttaa ehdotusta olennaisesti. Neuvosto päättää päälinjausten lopullisesta muodosta.